Tekijä

Päivi on Kultaseppä, joka ei ole opiskellut suunnittelijaksi saatikka korumuotoilijaksi. Hän ei ole myöskään järjestänyt näyttelyitä eikä pitänyt luentoja. Hän ei osaa piirtää eikä kyllä laulaakaan. Päivin suvussa ei ole yhtään kultaseppää, hopeaseppää, seppää eikä suutaria. Ei myöskään professoria eikä teurastajaa. Sitä vastoin hänellä on tuikitavallinen sukunimi, savolaiset sukujuuret sekä kärsimätön luonne. Hän inhoaa kevättä ja linnunlaulua mutta rakastaa syksyä, lahon- ja kuolemanhajua. Taiteilijaksi nimittäminen saa hänelle aikaan vakavia närästysoireita.
Kaksi koulua keskeyttäneenä hän vuonna 1997 hakeutui opiskelemaan kultasepän alaa ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Koruista hän ei liiemmälti edes välittänyt. Häivähdyksen kiinnostuksen kohteistaan hän toi julki jo kouluaikana luomalla ensimmäisen niveljalkaisen, huonekärpäsen, joka onkin ollut Arthropoda-malliston kulmakiviä. Kultasepäksi hän valmistui vuonna 2001 ja asteli välittömästi töihin pieneen kultasepänliikkeeseen tekemään sitä, missä hän on edelleenkin hyvä. Pesemään vitriineitä.
Tuosta päivästä vuoteen 2007 Päivi työskenteli niin myyjänä kuin seppänäkin. Hän on toiminut malliseppänä, korjausseppänä, valurina, kivenistuttajana, valmistuspuolen seppänä, asiakaspalvelijana, syntisäkkinä. Ja siivoojana. Ja kahvinkeittäjänä.
Lokakuussa vuonna 2008 Päivi avasi viimein oman kultasepän pajan ja myymälän, Hopealukin. Valtavat määrät tehtyä työtä takataskussaan hän oli harjaannuttanut kädentaitonsa mielestään siihen pisteeseen, että pystyisi nyt valmistamaan asiakkaille omalla nimileimallaan varustettuja hyviä ja laadukkaita tuotteita. Oman mallistonsa tuotteita.
Aikajaksoon 2001-2016 mahtuu monta monituista työtuntia ja tehtyä työtä. Koko ajanjakson Päivi on sitkeästi keskittynyt vain oleelliseen ilman sivuaskeleita: Tekemään jalometallikoruja niin hyvin kuin vain ikinä pystyy ja on mahdollista.
Piirtää hän ei edelleenkään osaa mutta vitriinit hän onnistuneesti pesee raidattomiksi.

web_DSC6304

 

Kultaseppä Päivi Hakkarainen